Onko yrittämisen vaikeudesta valittaminen pelkkää ruikuttamista vai onko siinä jokin pointti?

Kirjoitan tästä aiheesta sen takia, että olen ryhtynyt mainostamaan Facebookin kautta. ”toiminimiyrittäjäksi päivässä”-verkkokurssia mitä tällä sivustolla on tarjolla. Ja niihin mainoksiin kommentoidaan aika paljon.

Kommentoinnista suurin osa on hyvinkin rakentavaa, positiivista ja ajoittain jopa hauskaa. Kun mainosten näkyvyys on laaja, niin mukaan mahtuu myös valittamista.

Meni hetki tottua asiaan, koska kaikesta kritiikin kaltaisesta on niin helppoa ottaa itseensä. Toki jos mainoksen näkee 20 000 ihmistä, niin väkisinkin joku kommentti on valittamista.

Valittamista siitä, että yrittäminen on vaikeaa.

Valittamista siitä, että yrittäjyyttä ei pitäisi suositella kenellekään, koska se on vaikeaa.

Valittamista siitä, että jossain muualla verotus on vähemmän perseestä ja Suomessa ei kannata yrittää yhtään mitään.

Valittamista siitä, että on petosta myydä yrittäjyyttä ratkaisuna suurempiin vapauksiin omassa elämässä, koska siinä on riski.

Valittamista siitä, että väitän yrittäjyyden olevan vaihtoehto, vaikka ei se ole mikään vaihtoehto, jos olet luottotiedoton, työtön ja alkoholisti. Ja sukulaisetki on köyhiä. Miten siinä sitten saatana yritetään. Vitun puoskari.

Ja olen enemmän tai vähemmän joistain asioista samaa mieltä. Miksi kuitenkin olen niputtanut osan kommenteista kategoriaan ”valittaminen”

Ehkä siksi on tärkeää määritellä mitä tarkoitan valittamisella.

Mitä valittaminen on?

On olemassa kolmenlaista eri kategoriaa kaikille mihin kaikki asiat voi niputtaa ja tässä ne ovat.

  1. Asiat mihin et voi vaikuttaa noin 99,9% ajasta. (säätila, lait, elämän ajoittainen epäoikeudenmukaisuus, verotus Suomessa)
  1. Asiat mihin voit vaikuttaa (ostaako joku sinulta, jättääkö kumppanini sinut vai ei, tuletko lastesi kanssa toimeen, vaihdatko maata keventääksesi verotaakkaa)
  1. Asiat mitkä voit päättää ihan itse (Mihin keskityn? Mitä teen? Mitä tämä merkitsee minulle?)

Ja valittaminen kuuluu kategoriaan yksi. Voit päättää valittaa tai voit päättää olla valittamatta.

Ja se mistä valitetaan, kuuluvat kategorioihin 2 ja 3.

Siksi valittaminen on mielestäni turhinta ajankäyttöä mitä voi olla. Varsinkin yrittäjänä.

Koska asioihin mihin et voi vaikuttaa, et voi vaikuttaa. Joten turha valittaa niistä.

Asioihin mihin taas voit vaikuttaa, niihin pitää yrittää vaikuttaa. Muutenhan sitä ei edes yritä saada asioita paremmalle tolalle joten mielestäni se vie oikeuden valittaa pois.

Ja asiat mitkä voit päättää itse, pitää päättää itse. Jos niille voi tehdä jotain, tee. Jos et uskalla tehdä, hanki apua. Mutta tee joka tapauksessa.

On olemassa yksi hetki milloin yrittäjä voi valittaa. Se on kun on yrittänyt kaikin keinoin vaikuttaa johonkin ja silti homma on mennyt munilleen. Silloin voi ihan hyvällä omallatunnolla sanoa, että perkeleen perkele.

Ja sitten jatketaan.

Kaikki valittavat joskus, se on osa ihmisyyttä.

Jos valitat jatkuvasti ja et tee mitään, kuulut kategoriaan uhri.

On yksi ihmistyyppi, joka ei pääse valittamisestaan koskaan eroon. Tai jos pääsee, se tulee suuren ponnistuksen kautta.

Ja se ihmistyyppi on uhri. Sen sijaan, että hän käyttäisi energiaansa siihen, että muuttaisi asioita. Hän käyttää sen siihen että valittaa asioista ja yrittää todistaa kaikille muille, ettei niille tosiaan voi mitään.

Hän saa merkitystä siitä, että kaikki on hänelle vaan niin vitun vaikeaa.

Ja jos muut ovat samaa mieltä, hänen olonsa helpottaa hetkeksi. Koska kun asioille ei oikeasti voi mitään, niin sittenhän tilanne on mahdoton ja sitten yrittämättä jättäminen on varsin perusteltua.

Ja Suomessa kun kovin moni ei uskalla harrastaa niin sanottua ”suoraa puhetta”, nostaa kissaa pöydälle ja haastaa uhria omaavstuuseen, niin uhri voi jatkaa uhriutumistaan. Jännää tässä ihmistyypissä on se, että en juurikaan tapaa heitä elämässäni livenä. Uhreilla on erittäin tarkka tutka siitä, kenelle kannattaa valittaa ja kenelle ei.

Minä kuulun ryhmään jolle ei kannata valittaa, koska kyseenalaistan kaikkea mikä ei kuulostaa mielestäni todelta. Joten vältyn suurelta määrältä valittamista, kun taas osa ihmisistä kylpee valitussuihkussa aamusta iltaan.

Väitänpä, että valittaminen on vain keino paeta omia tunteitaan. Sitä kammottavaa riittämättömyyden ja avuttomuuden tunnetta mitä kohtaisi jos oikeasti tekisi asialle jotain. Kun muut saa ymmärtämään kuinka mahdotonta asialle on tehdä mitään, hetken aikaa tuntee helpotusta.

Silti se jäytävä tunne tulee aina takaisin. Tunne siitä, että valehtelee itselleen ja muille. Ja on tyytymätön siihen, ettei ole rohkeutta tai kykyä tehdä asialle mitään, vaikka sille oikeasti voisi. Ja kohta pitää valittaa uudestaan, että voi hetken aikaa tuntea helpotusta.

En koe kuuluvani kategoriaan uhri, mutta tunnistan kyllä uhrimaiset piirteet itsessäni. Uskon, että niitä löytyy kaikista. Uhrimaisuudelle ei kuitenkaan kannata antaa autosi avaimia ja päästää sitä rattiin ohjailemaan elämäänsä.

Miten oman ja muiden uhriuden ja valittamisen kanssa kannattaa toimia?

Eräällä ystävälläni oli varsin tehokas tapa napsauttaa minut ulos ajoittaisesta uhrimentaliteetistani. Se tapahtui hyvin napakalla ”vitun uhri”-kommentilla.

Se tuntui aina äärimmäisen paskalta, mutta toimi varsin hyvin.

Kokemukseni perusteella suosittelen jotain kevyempää lähestymistapaa.

Kun ensin on vähän kuunnellut kaverin tai itsensä vuodatusta, niin voi todeta, että”kuulostaa siltä, että nyt kaikki energia menee uhriutumiseen. Mitä jos sen sijaan, mietitään mitä asialle voisi tehdä”

Riittävän lempeää, riittävän eteenpäin vievää.

Yrittäjyys on vaikeaa. Entäs sitten?

Loppujen lopuksi moni valittaja kommenteissaan on oikeassa. Moni asia ei kannata tai on mahdotonta. Ja yrittäjyys on perseestä ja vaikeaa.

Mutta siksi se ei olekaan kaikille.

Varsinkaan niille, jotka eivät saa kitkettyä uhrimentaliteettiä itsestään. Eikä sitä tarvitse kitkeä ”turpa kiinni ja lopeta valittaminen”-tyyppisellä kovuudella, vaan sillä, että huomaa uhriutuvansa, hyväksyy sen ja sitten päättää ryhtyä tekemään jotain muuta.

Yrittäjyys on aikuiseksi kasvamista.

Siinä joutuu opettelemaan sellaisia asioita kuin henkilökohtaisen vastuun ottaminen, sinnikkyys ja lykätty tarpeen tyydytys (teen jotain ikävää nyt, että saan jotain hyvää pitkällä aikavälillä). Samalla oppii myös sen, ettei kaikkia voi miellyttää, teki sitten mitä tahansa.

Tämä polku ei ole kaikille. Ja suosittelen myös sitä, että jos se on sinulle, älä tallaa polkua ihan yksin.

Jos yrittäjyys kiinnostaa sinua, älä anna oman tai muiden uhrimentaliteetin estää itseäsi.

etasku-kuitit-600x150

Leave A Response

* Denotes Required Field