Yksityinen elinkeinonharjoittaja

Yksityinen elinkeinonharjoittaja

Mitä tarkoittaa yksityinen elinkeinonharjoittaja ja millaiseen toimintaan kyseinen yrittämisen muoto soveltuu?

(Entä mikä on helpoin tapa aloittaa?)

Yksityinen elinkeinonharjoittaja – eli puhekielessä usein toiminimi tai toiminimiyrittäjä – on henkilö, joka harjoittaa liiketoimintaa itsenäisesti omaan lukuunsa ja omissa nimissään. Yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi ryhdytään perustamisilmoituksella, jonka voi täyttää helposti ja nopeasti verkossa.

Vaikka yksityisellä elinkeinonharjoittajalla voi olla palveluksessaan myös työntekijöitä, ylivoimainen valtaosa kaikista elinkeinonharjoittajista on yksinyrittäjiä. Usein esimerkiksi parturi-kampaajat, kosmetologit ja rakennus- tai siivoussalan yksinyrittäjät ovat yksityisiä elinkeinonharjoittajia.

Elinkeinonharjoittajaksi voi ryhtyä yhdessä puolison kanssa, mutta tällöinkin toiminta rekisteröidään vain toisen osapuolen nimiin. Yhteistoiminta vaikuttaa kuitenkin molempien verotukseen.

Mikään ammattiala ei sinänsä sulje pois yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi ryhtymistä. Parhaiten tämä yrittämisen muoto sopii kuitenkin sellaiseen toimintaan, jossa

  • henkilö haluaa työllistää vain itsensä,
  • yritystoiminnan aloittamisen kustannukset ovat matalat,
  • liiketoimintaan ei jatkossakaan sitoudu suuria määriä rahaa &
  • toiminta on suhteellisen pienimuotoista.

Jos yritystoiminta tuottaa vuosi toisensa perään voittoa, eikä yrittäjällä ole tarvetta nostaa kaikkea rahaa käyttöön heti, osakeyhtiö alkaa verotuksen puolesta olla parempi yrittämisen muoto.

Osakeyhtiö on parempi vaihtoehto myös silloin, mikäli yrittäjä joutuu tekemään jatkuvasti kymmenien tuhansien eurojen sopimuksia ja toiminnassa liikkuu paljon pääomaa. Tämä johtuu siitä, että osakeyhtiö on yrittäjästä erillinen oikeushenkilö, mikä vähentää taloudellisia riskejä.

Elinkeinonharjoittaja on yrittäjä, ei yritys!

Elinkeinonharjoittajana vastaat kaikista tekemistäsi sopimuksista ja sitoumuksista sekä liiketoimintaan kuuluvalla että henkilökohtaisella omaisuudellasi ja varallisuudellasi. Vaikka liiketoiminnasta siis tehdäänkin erillinen kirjanpito, ja sillä voi olla oma rekisteröity nimikin, niin toiminimi ei ole erillinen, elinkeinonharjoittajasta eroava oikeushenkilö.

Mikäli joudutaan tilanteeseen, jossa velkoja haluaa periä saatavansa ulosoton kautta, on velkoja siis oikeutettu ulosmittaamaan myös elinkeinonharjoittajan henkilökohtaista omaisuutta “yrityksen” veloista.

Vaikka toiminimeä kutsutaan usein puhelikielisesti yritykseksi (kuten mekin yllä), kyseessä on kuitenkin nimenomaan yrittäjä, ei varsinainen yritys. Toiminimi siis olet sinä itse – osakeyhtiössä yrittäjä ja yritys ovat erikseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että osakeyhtiömuodossa yrittämisen riskit eivät useimmiten valu syliin samalla tavalla, jos jokin menee pieleen. Toki myös osakeyhtiömuodossa hyvin yleisiä ovat sellaiset tilanteet, että yrittäjä ottaa uudelle osakeyhtiölleen lainaa, jonka hän joutuu takaamaan henkilökohtaisesti. Mikään yrittämisen muoto ei ole täysin riskitön.

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimisen hyvät ja huonot puolet

Hyödyt

  • Aloittaminen on nopeaa ja helppoa. Perustamisilmoitus kaupparekisteriin maksaa verkossa tehtynä 75 euroa ja se käsitellään muutamassa päivässä. Jos et halua liittyä kaupparekisteriin, voit hoitaa perustamisen paperilomakkeilla ilmaiseksi. Tästä lisätietoa hieman alempana.
  • Verotus on hyvin yksinkertaista. Kaikki mitä elinkeinonharjoittajana tienaat, on henkilökohtaista tuloasi, joka verotetaan yhdessä muiden tulojesi (esim. jos olet myös palkkatöissä ja saat palkkaa) kanssa.

Riskit & mahdolliset haitat

  • Vastaat kaikista sopimuksista ja sitoumuksista henkilökohtaisella omaisuudellasi.
  • Osakeyhtiöön verrattuna elinkeinonharjoittajuus näyttää pieneltä liiketoiminnalta. Jos myyt suoraan kuluttajille, tällä ei yleensä ole mitään merkitystä. Yritysten välisessä kaupankäynnissä osakeyhtiö voidaan kuitenkin nähdä luotettavampana kumppanina.
  • Elinkeinonharjoittajaksi ryhtyminen tekee sinusta yrittäjän, ja tällä on vaikutusta esimerkiksi työttömyysturvaasi, mikäli töitä ei riitäkään.

Mitä tarkoittavat liikkeenharjoittaja ja ammatinharjoittaja?

Yksityisistä elinkeinonharjoittajista puhutaan usein myös nimikkeillä liikkeenharjoittaja ja ammatinharjoittaja. Liikkeenharjoittajalla viitataan yleensä toiminimiyrittäjään, jolla on jokin kiinteä toimipaikka, jossa hän työtä tekee. Esimerkiksi kampaajat ovat usein liikkeenharjoittajia.

Keikkaluontoisempaa työtä tekevä rakennusalan toiminimiyrittäjä puolestaan on hyvä esimerkki ammatinharjoittajasta. Hänellä ei ole kiinteää toimipaikkaa, vaan työmaat vaihtelevat tiuhaan.

Mikä sitten on syy puhua käytännössä samasta asiasta näin monella eri termillä?

Vastaus tulee tässä: Vielä muutama vuosi sitten ammatinharjoittajan ja liikkeenharjoittajan ero oli se, että vain ammatinharjoittajalla oli oikeus pitää yhdenkertaista kirjanpitoa, jos ehdot täyttyivät. Kirjanpitolain uudistuksen jälkeen tämä kuitenkin sallittiin myös liikkeenharjoittajille.

Termit olivat aiemmin lähinnä Verohallinnon käytössä tämän eron selkeyttämiseksi. Nykyään termien erolla ei kuitenkaan enää ole mitään käytännön merkitystä.

Yksityinen elinkeinonharjoittaja – milloin kaupparekisteriin?

Kun yksityinen elinkeinonharjoittaja liittyy perustamisen yhteydessä kaupparekisteriin, hän voi rekisteröidä itselleen toiminimen, eli nimen, jota hän liiketoiminnassaan käyttää. Tästä syystä yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi ryhtymistä kutsutaan useimmiten toiminimen perustamiseksi.

Jos ilmoitusta kaupparekisteriin ei tehdä, elinkeinonharjoittajana toimitaan omalla nimellä.

Useimmissa tapauksissa yksityisen elinkeinonharjoittajan ei siis ole pakko liittyä kaupparekisteriin. Käytännössä perustamisilmoituksen kaupparekisteriin on velvollinen tekemään sellainen yksityinen elinkeinonharjoittaja, joka

  • harjoittaa luvanvaraista elinkeinotoimintaa,
  • toimii omasta asunnostaan erillisessä pysyvässä toimipaikassa, vaikkapa liiketilassa, tai
  • käyttää apulaisenaan/apulaisinaan (työntekijöinä) muita henkilöitä kuin aviopuolisoaan tai perheenjäsentään.

Mikäli yllä olevat ehdot eivät täyty, ei ilmoitus- ja rekisteröintivelvollisuutta ole. Myös jos harjoitat maatilataloutta tai kalastusta, ei ilmoitusvelvollisuutta ole. Molempiin, sekä ilmoitusvelvollisiin että ei-ilmoitusvelvollisiin yksityisiin elinkeinonharjoittajiin sovelletaan samoja oikeudellisia periaatteita.

On kuitenkin syytä huomioida, että joka tapauksessa rekisteröinti yleensä kuitenkin kannattaa tehdä. Rekisteröinnillä kun voidaan turvata toiminimen käyttö myös yrityksen nimenä siten, että rekisteröinti antaa samalla yksinoikeuden kyseisen nimen käyttämiseen.

Ja vaikka velvollisuutta toiminimen rekisteröimiselle kaupparekisteriin ei olisikaan, on hyvä muistaa, että toiminnasta on silti ilmoitettava muille tahoille.

Esimerkiksi verolainsäädäntö edellyttää toiminnan ilmoittamisesta verottajalle eli Verohallinnolle. Kaupparekisteriin ilmoittautumisen lisäksi voi perustamisilmoituksen täyttämisen yhteydessä ilmoittautua myös ennakkoperintärekisteriin, työnantajarekisteriin sekä arvonlisäverovelvolliseksi.

Jos haluat ryhtyä elinkeinonharjoittajaksi verkossa, perustaminen ilmoitetaan aina myös kaupparekisteriin ja se maksaa 75 euroa.

Mikäli et halua liittyä kaupparekisteriin, joudut täyttämään paperisen perustamisilmoituksen, jonka käsittelyaika on selvästi pidempi, yleensä noin pari viikkoa. Näissä tapauksissa elinkeinonharjoittajaksi ryhtyminen on kuitenkin täysin ilmaista, jos välttämättä haluat säästää 75 euroa.

Kaupparekisteriin kannattaa pääsääntöisesti liittyä aina, jos toiminta on vähänkään pennien pyörittelyä laajempaa. Saat tällöin rekisteröityä itsellesi nimen ja myös ulospäin toimintasi näyttää uskottavammalta, kun liiketoiminnastasi on löydettävissä maininta kaupparekisteristä.

Oletko ryhtymässä yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi?