Yksityinen elinkeinonharjoittaja

Yksityinen elinkeinonharjoittaja

Mitä tarkoittaa yksityinen elinkeinonharjoittaja ja millaiseen toimintaan kyseinen yrittämisen muoto soveltuu?

Yksityinen elinkeinonharjoittaja – eli puhekielessä usein toiminimi tai toiminimiyrittäjä – on henkilö, joka harjoittaa liiketoimintaa itsenäisesti omaan lukuunsa ja omissa nimissään. Yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi ryhdytään perustamisilmoituksella, jonka voi täyttää helposti ja nopeasti verkossa.

Vaikka yksityisellä elinkeinonharjoittajalla voi olla palveluksessaan myös työntekijöitä, ylivoimainen valtaosa kaikista elinkeinonharjoittajista on yksinyrittäjiä. Varsin usein esimerkiksi parturi-kampaajat, kosmetologit ja rakennus- tai siivoussalan yksinyrittäjät ovat yksityisiä elinkeinonharjoittajia.

Elinkeinonharjoittajaksi voi ryhtyä yhdessä puolison kanssa, mutta tällöinkin toiminta rekisteröidään vain toisen osapuolen nimiin. Yhteistoiminta vaikuttaa kuitenkin molempien verotukseen.

Mikään ammattiala ei sinänsä sulje pois yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi ryhtymistä. Parhaiten tämä yrittämisen muoto sopii kuitenkin sellaiseen toimintaan, jossa:

  • henkilö haluaa työllistää vain itsensä,
  • yritystoiminnan aloittamisen kustannukset ovat matalat,
  • liiketoimintaan ei jatkossakaan sitoudu suuria määriä rahaa &
  • toiminta on suhteellisen pienimuotoista.

Jos yritystoiminta tuottaa vuosi toisensa perään voittoa, eikä yrittäjällä ole tarvetta ottaa kaikkea rahaa käyttöön heti, osakeyhtiö alkaa verotuksen puolesta olla parempi yrittämisen muoto. Osakeyhtiöstä yrittäjä voi nostaa palkkaa sopivaksi katsomansa määrän. Sen sijaan kaikki toiminimiyrittäjänä tehty voitto on automaattisesti yrittäjän verotettavaa tuloa. Suurilla tuloilla veroprosentti nousee korkeaksi.

Osakeyhtiö on parempi vaihtoehto myös silloin, mikäli yrittäjä joutuu tekemään jatkuvasti kymmenien tuhansien eurojen sopimuksia ja toiminnassa liikkuu paljon pääomaa. Tämä johtuu siitä, että osakeyhtiö on yrittäjästä erillinen oikeushenkilö, mikä vähentää taloudellisia riskejä. Tästä lisää seuraavaksi.

Elinkeinonharjoittaja on yrittäjä, ei yritys!

Elinkeinonharjoittajana vastaat kaikista tekemistäsi sopimuksista ja sitoumuksista sekä liiketoimintaan kuuluvalla että henkilökohtaisella omaisuudellasi ja varallisuudellasi. Vaikka liiketoiminnasta siis tehdäänkin erillinen kirjanpito, ja sillä voi olla oma rekisteröity nimikin, niin toiminimi ei ole erillinen, elinkeinonharjoittajasta eroava oikeushenkilö.

Mikäli joudutaan tilanteeseen, jossa velkoja haluaa periä saatavansa ulosoton kautta, on velkoja siis oikeutettu ulosmittaamaan myös elinkeinonharjoittajan henkilökohtaista omaisuutta “yrityksen” veloista.

Vaikka toiminimeä kutsutaan usein puhekielisesti yritykseksi (kuten mekin yllä), kyseessä on kuitenkin nimenomaan yrittäjä, ei varsinainen yritys. Toiminimi siis olet sinä itse – osakeyhtiössä yrittäjä ja yritys ovat erikseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että osakeyhtiömuodossa yrittämisen riskit eivät useimmiten valu syliin samalla tavalla, jos jokin menee pieleen. Toki myös osakeyhtiömuodossa hyvin yleisiä ovat sellaiset tilanteet, joissa pienyrittäjä ottaa uudelle osakeyhtiölleen lainaa, jonka hän joutuu takaamaan henkilökohtaisesti.

Mikään yrittämisen muoto ei ole täysin riskitön, mutta elinkeinonharjoittajana toimiessasi yritystoimintasi riskit ovat aina samalla myös henkilökohtaisia riskejäsi. Toki riskit eivät pääse muodostumaan kovin suuriksi, jos pystyt aloittamaan toimintasi pienellä budjetilla ja yritystoiminnassa liikkuvat summat ovat kohtalaisen pieniä.

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimisen hyvät ja huonot puolet

Plussat

  • Aloittaminen on nopeaa ja helppoa. Perustamisilmoitus kaupparekisteriin maksaa verkossa tehtynä 60 euroa ja se käsitellään muutamassa päivässä. Jos et halua liittyä kaupparekisteriin, voit hoitaa perustamisen paperilomakkeilla ilmaiseksi. Tästä lisätietoa hieman alempana.
  • Verotus on hyvin yksinkertaista. Kaikki mitä elinkeinonharjoittajana tienaat, on henkilökohtaista tuloasi, joka verotetaan yhdessä muiden tulojesi (esim. jos olet myös palkkatöissä ja saat palkkaa) kanssa. Toiminimen verotuksen otat haltuusi lukemalla edeltävän linkin takaa avautuvan oppaan.
  • Jos toiminta on hyvin pienimuotoista, yhdenkertainen kirjanpito on tarvittaessa helppo tehdä jopa itse. Päätoimisten toiminimiyrittäjien kannattaa kuitenkin yleensä harkita kirjanpitäjän palkkaamista. Myös muu byrokratia (hallinto & paperihommat) on hieman vähäisempää esimerkiksi osakeyhtiöön verrattuna.
  • Toiminimellä yrittämisestä on tarvittaessa helppo vaihtaa osakeyhtiömuotoon, mikäli liiketoiminta lähtee kasvamaan.

Miinukset

  • Vastaat kaikista sopimuksista ja sitoumuksista henkilökohtaisella omaisuudellasi. Toiminimi olet sinä itse.
  • Osakeyhtiöön verrattuna elinkeinonharjoittajuus näyttää pieneltä liiketoiminnalta. Jos myyt suoraan kuluttajille, tällä ei yleensä ole mitään merkitystä. Yritysten välisessä kaupankäynnissä osakeyhtiö voidaan kuitenkin nähdä luotettavampana kumppanina.
  • Elinkeinonharjoittajaksi ryhtyminen tekee sinusta yrittäjän, ja tällä on vaikutusta esimerkiksi työttömyysturvaasi, mikäli töitä ei riitäkään. Tämä pätee toki muissakin yritysmuodoissa.

 

Mitä tarkoittavat liikkeenharjoittaja ja ammatinharjoittaja?

Yksityisistä elinkeinonharjoittajista puhutaan usein myös nimikkeillä liikkeenharjoittaja ja ammatinharjoittaja. Liikkeenharjoittajalla viitataan yleensä toiminimiyrittäjään, jolla on jokin kiinteä toimipaikka, jossa hän työtä tekee. Esimerkiksi kampaajat ovat usein liikkeenharjoittajia.

Keikkaluontoisempaa työtä tekevä rakennusalan toiminimiyrittäjä puolestaan on hyvä esimerkki ammatinharjoittajasta. Hänellä ei ole kiinteää toimipaikkaa, vaan työmaat vaihtelevat tiuhaan.

Mikä sitten on syy puhua käytännössä samasta asiasta näin monella eri termillä?

Vielä muutama vuosi sitten ammatinharjoittajan ja liikkeenharjoittajan ero oli se, että vain ammatinharjoittajalla oli oikeus pitää yhdenkertaista kirjanpitoa, jos ehdot täyttyivät. Kirjanpitolain uudistuksen jälkeen tämä kuitenkin sallittiin myös liikkeenharjoittajille. Termit olivat aiemmin lähinnä Verohallinnon käytössä tämän eron selkeyttämiseksi.

Nykyään termien erolla ei kuitenkaan enää ole suurta käytännön merkitystä. Yhdenkertaista kirjanpitoa tekevien liikkeenharjoittajien on kuitenkin oikaistava kirjanpitonsa suoriteperusteiseksi verotusta varten.

Lue myös: Mitä maksuperusteinen ja suoriteperusteinen kirjanpito tarkoittavat?

 

Milloin yksityisen elinkeinonharjoittajan tulee liittyä kaupparekisteriin?

Kun yksityinen elinkeinonharjoittaja liittyy perustamisen yhteydessä kaupparekisteriin, hän voi rekisteröidä itselleen toiminimen, eli nimen, jota hän liiketoiminnassaan käyttää. Tästä syystä yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi ryhtymistä kutsutaan useimmiten toiminimen perustamiseksi.

Jos ilmoitusta kaupparekisteriin ei tehdä, elinkeinonharjoittajana toimitaan omalla nimellä.

Monissa tapauksissa yksityisen elinkeinonharjoittajan ei siis ole pakko liittyä kaupparekisteriin. Käytännössä perustamisilmoituksen kaupparekisteriin on velvollinen tekemään sellainen yksityinen elinkeinonharjoittaja, joka:

  • harjoittaa luvanvaraista elinkeinotoimintaa,
  • toimii omasta asunnostaan erillisessä pysyvässä toimipaikassa, vaikkapa liiketilassa, tai
  • käyttää apulaisenaan/apulaisinaan (työntekijöinä) muita henkilöitä kuin aviopuolisoaan, lapsiaan tai lapsenlapsiaan.

Mikäli yllä olevat ehdot eivät täyty, ei ilmoitus- ja rekisteröintivelvollisuutta ole. Myös jos harjoitat maatilataloutta tai kalastusta, ei ilmoitusvelvollisuutta synny. Molempiin – sekä ilmoitusvelvollisiin että ei-ilmoitusvelvollisiin yksityisiin elinkeinonharjoittajiin – sovelletaan samoja oikeudellisia periaatteita.

On kuitenkin syytä huomioida, että joka tapauksessa rekisteröinti kannattaa yleensä tehdä. Rekisteröinnillä kun voidaan turvata haluamallesi toiminimelle käyttösuoja. Verkossa täytetty perustamisilmoitus tehdään aina kaupparekisteriin, eli mikäli et halua siihen liittyä, joudut hoitamaan perustamisen paperilomakkeilla. Ilmoituksen käsittelyaika on tällöin selvästi pidempi sähköiseen perustamisilmoitukseen verrattuna.

Ja vaikka velvollisuutta toiminimen rekisteröimiselle kaupparekisteriin ei olisikaan, on hyvä muistaa, että toiminnasta on silti ilmoitettava muille tahoille.

Esimerkiksi verolainsäädäntö edellyttää toiminnan ilmoittamisesta verottajalle eli Verohallinnolle. Kaupparekisteriin ilmoittautumisen lisäksi voi perustamisilmoituksen täyttämisen yhteydessä ilmoittautua myös ennakkoperintärekisteriin, työnantajarekisteriin sekä arvonlisäverovelvolliseksi. Kaupparekisteriin kannattaa pääsääntöisesti liittyä aina, jos toiminta on vähänkään pennien pyörittelyä laajempaa ja haluat rekisteröidä käyttöösi virallisen toiminimen.